Kysyin, että eivätkö sellaiset ole aikuisystäviä, jotka ovat tavanneet vasta aikuisina? Sinä olet eri mieltä. Mielestäsi olemme vanhoja, mutta emme aikuisia. Tavatessamme meillä oli kuitenkin takana elämää, monia kokemuksia ja ystävyyksiä. Ikäkään alkanut enää kakkosella. Olimme joidenkin silmissä aikuisia. Omissamme ehkä jotain enemmän.

Olet erikoinen, kummallinen ja outo. Usein myös hankala, sietämätön ja itsekäs. Tiedämme sen molemmat. Minun ei tarvitse kertoa siitä, että olet älykäs, viehättävä ja monitaitoinen. Sen ovat kertoneet sinulle monet. Jos pyytäisin sinua kuvaamaan minua, niin ehkä kertoisit ailahtelevaisuudestani, tavastani myöhästyä tai mainitsisit haluni saada aina oma tahto läpi. Et kertoisi ystävällisyydestäni, auttavaisuudesta tai osaamisestani. Niistä ovat puhuneet minulle monet. 

Tavatessamme en ollut varautunut ystävyyteen enkä oikeastaan olisi edes jaksanut ajatella sellaista. Minulla oli jo monen vuoden takaa ystäviä, joille ei enää tarvinut selittää itseään. En olisi jaksanut kaikkia typeriä seremonioita, joiden kautta tullaan “tosiystäviksi”. Niitä ei tullut. Ei silloin eikä myöhemmin. Ystäviä meistä kuitenkin tuli ja enemmänkin. Minusta termi sielunsisaret on edelleen kuin suoraan jostain huonosta teiniromaanista. Nyt kuitenkin tiedän mitä se tarkoittaa. Sellainen sinä minulle olet.

Oikeastaan meistä taisi tulla ystäviä vasten tahtoamme. Halusimme olla vain tuttuja, mutta vuosien kuluessa jouduimme luovuttamaan. Löysin sinussa jotain sellaista, joka tuli läpi monen suojamuurin. Sellaistenkin, joiden olemassaolon tajusin vasta sinun kauttasi. Joku sinussa antoi luvan sellaiselle keskeneräisyydelle, joka elää minussa kipuna. Joku sinussa antoi luvan juhlia sitä, että ei osaa eikä pysty kaikkeen. Sanoitta ymmärsit – sanoitta ymmärsin.

Tiedät, että olet tärkeä. Sinua ei tee tärkeäksi puhelut, tapaamiset tai hauskat ostosreissut. Olennaista ei ole edes yhteiset itkut, ahdistus tai maailman parantaminen. Minä saan olla sinulle totta ja se on arvokasta. Sinä kestät nähdä minut sellaisena kuin olen. Sinä tahdot nähdä minut sellaisena kuin olen. Sinä kestät sen, että tuotan myös pettymyksiä. 

Ystävyytemme on erikoinen. En osaa määritellä sitä enkä haluakaan. Luulin, että aikuisystävistä ei voi tulla samalla tavalla läheisiä kuin niistä, joiden kanssa on kasvanut aikuisuuteen. Sinusta tuli. Ajattelen monesta asiasta eritavoin kuin sinä. En aina ymmärrä ratkaisujasi tai tapaasi hoitaa asioita. Joskus olet kestämätön temppuilija ja toimit ennenkuin ajattelet. Juuri siksi olet niin rakas. Saamme olla molemmat juuri sellaisia kuin olemme. Yhdessä juhlimme keskeneräisyyden ihanuutta – minä ja paskapäinen paras kaverini.

ps. Joo sinun ei tarvitse kommentoida, että kirjoitin taas r***karikieltä. Tiedän sen.

Kirjoitan maailmasta – minusta, sinusta ja meistä. Reunalla. 

En halua puhua, koska silloin hukun helposti omien sanojeni paljouteen enkä enää itsekään kuule ääntäni. Puhun itseni tyhjäksi mitättömillä sanoilla. Väsyn sanoihin, itseeni ja muihin. 

Täällä voi painaa deleteä. 

Siksi.